Slide Tietopankki

Kevät on jo täällä - mistä aloittaa?

Kevät on puutarhurin parasta aikaa, piha herää hitaasti eloon ja nuppuja alkaa kurkkimaan kukkapenkeistä ja tienvarsista. Ennakointi ja suunnitelmallisuus pelastaa monelta vaivalta.

Eri kasvit on leikattava eri tavoin, poikkeavathan ne myös kasvutavoiltaan. Myös käyttötarkoitus vaikuttaa leikkaamisen toteuttamiseen. Joistain suuriksi kasvavista puistakin voi leikata pensasaidan, jos vaan jaksaa leikata ahkerasti.

Ulkomailla puuvartisten kasvien leikkauksesta on kehittynyt jo taidetta. Puksipuut (talvenarka), taikinamarja ja tuijat ovat eläinhahmojen ja pilarien sekä spiraalien muotoiluun yleisemmin käytettyjä kasveja joita voi parturoida säännöllisesti.

 

Mutta milloin työ tulee aloittaa?

Joka vuosi leikkaamiseen ei ole tarvetta. Monia kasveja voi kasvattaa vuosikausia ilman kummempia leikkaustoimenpiteitä. Ei siis huolta, vaikka naapurin puolelta kuuluukin saksimista.

Varsinkin puita leikataan usein turhaan. Aiheelliseksi leikkaus tulee jos kasvi on kasvanut liian suureksi tai ikääntyminen on tehnyt siitä ruman. Leikkaus auttaa myös, jos halutaan suurempia satoja omenapuista.

 

Kuolleiden ja lahojen oksien poisto on myös turvallisuustekijä

Pihapuun oksa on altis repeämiselle jos se kasvaa jyrkässä kulmassa runkoon nähden. Hauraita liitoskohtia syntyy myös kun päärunko on vioittumisen seurauksena haarautunut kahdeksi tai useammaksi. Repeämisen voi estää tukemalla oksat latvuksesta toisiinsa.

Jos suurien puiden kuntoarvioinnit ja sidonnat tuottavat päänvaivaa, kysy neuvoa puunhoidon asiantuntijalta, arbonistilta. Usein repeämä on hyvä ennakoida, sillä myrskyn repimä oksa voi tuhota puuta pitkältä matkalta. Siksi joissain tapauksessa repeämiselle altis oksa on hyvä poistaa kokonaan.

 

Pensaita sen sijaan voi ja kannattaakin leikata muutaman vuoden välein. Niiden oksat harventuvat nopeasti jolloin erityisesti kukkivien lajien kauneus kärsii. Leikkaus auttaa myös pitämään pensaat terveenä.

Angervoja, kuusamia ja jasmikkeja voi leikata samoin kuin pihan marjovia herukkapensaita. Pensaissa riittää elinvoimaisia versoja joka vuosi kun vanhimmat oksat poistaa säännöllisesti.

 

Melkein kaikkia kasveja voi leikata keväällä ennen lehtien puhkeamista. Hyvä leikkauspäivä on suojasäällä kevättalvella. Tällöin pakkaset ovat takana päin eikä leikkaushaavojen kautta leviä pakkasvaurioita. Kun leikkaus tehdään ennen nestevirtausten käynnistymistä ja lehtien puhkeamista, puu säilyy mahdollisen elinvoimaisena. Poikkeuksena ovat kuitenkin runsaasti mahlaa vuotavat puut, kuten luumut, kirsikat, vaahterat ja koivut sekä hevoskastanjat. Ne leikataan vasta elo-syyskuussa.

Melkein kaikkia kasveja voi leikata keväällä ennen lehtien puhkeamista. Hyvä päivä leikkaukselle on suojasäällä kevättalvella.

Aiheelliseksi leikkaus tulee jos kasvi on kasvanut liian suureksi tai ikääntyminen on tehnyt siitä ruman.

Alasleikkaus tekee risukasasta kaunottaren

 

Monet pihan pensaista sietävät ajoittain voimakastakin leikkausta. Vanhan pensaan tai kaljuuntuneen aidan voi usein nuorentaa alasleikkauksella. Tällöin kaikki pensaan versot leikataan 10-15 cm korkeudelta.

Parhaiten työ onnistuu moottorisahalla tai pitkävartisilla voimasaksilla. Ruusun piikkiset oksat voivat raapia joten kädet kannattaa suojata tukevilla, myös ranteen suojaavilla työhanskoilla.

 

Alasleikkauksen jälkeen on helppo kuohkeuttaa pensaan kasvualustaa ja sekoittaa siihen uutta lannoitettua multaa. Jo samana kesänä puhkeaa joukko uusia versoja. Kun ensimmäisenä kesänä jaksaa kitkeä rikkakasvit ei niistä ole sen jälkeen enää harmia.

Pensaita leikatessa kannattaa kuitenkin muistaa että monet niistä kukkivat vasta toisen vuoden versoilla. Alasleikattuina tällaiset kasvit siis kukkivat vasta aikaisintaan seuraavana kesänä.

Kukinta menetetään myös, jos pensaita leikataan väärin typistämällä oksien kärkiä. Useimmilla pensasruusuilla, angervoilla ja tuoksuvatukoilla kukka-aiheet kehittyvät jo syksyllä versojen kärkiin eikä keväällä kehity uusia kukkasilmuja. Oksat kannattaa poistaa aina tyveä myöten. Latvuksia korkeintaan siistitään kevyesti sieltä täältä ellei kyseessä ole muotoon kasvatettu pensasaita.

Ratkaisu kukkivien pensaiden nuorentamiseen on pensaan leikkaaminen 2-3 vuoden kuluessa. Kun pensaan leikkaa kolmessa osassa siihen jää runsaasti kukkivia oksia ja kolmantena vuonna uudetkin versot ovat ehtineet kehittyä kukkiviksi.

Hyvää kateainesta pensaiden alustoille ja metsäisille pihapoluille saa hakettamalla alasleikkauksesta syntyneet oksat ja risut. Monet kaupungit vuokraavat oksasilppureita mutta piikkiset ja vähän järeämmät oksat on syytä viedä kaatopaikalle.

Siistit leikkaushaavat parantuvat nopeimmin

 

Leikatessa kunnioitetaan puun luonnollista kasvutapaa. Suuria oksia poistetaan kerralla vain muutama. Pahin mahdollinen tapa on typistää isot oksat joka puolelta.

Hallitsematon leikkaus altistaa puun tuholaisille ja lahottajasienille sekä pilaa sen kasvumuodon. Puusta kasvaa herkästi luutamainen jolloin virheen korjaaminen vaatii aikaa ja taitoa. Esimerkiksi omenapuilla on tapana runsaan leikkauksen seurauksena tuottaa paljon piiskamaisia vesiveroja jotka eivät tuota satoa vuosiin.

Leikkausjälkeen on kiinnitettävä huomiota etenkin kun leikataan isoja oksia. Oksat sahataan ensin kauempaa ja jäljelle jäänyt tappi sahataan pois niin että oksan tyvellä oleva paksunnos jää jäljelle. Näin sahattuna oksa ei pääse tippuessaan repäisemään mukanaan kaarnaa. Runkoon jätetyt tapit kuivuvat paikallaan ja hidastavat haavapinnan paranemista.

Jos oksat sahataan täysin rungon tasoon tulisi leikkaushaavasta tarpeettoman suuri. Oksakauluksessa sijaitsee myös puun omat haavan parantumista edesauttavat aineet. Paksuuskasvun myötä oksan jälki jää puun sisään.

Haavat neuvottiin ennen käsittelemään haavanhoitoaineella mutta nykyisin on opittu että paras hoito on antaa puun itse parantaa haavansa.

Parantumista voi edesauttaa muotoilemalla haavapinnan terävällä puukolla kaltevaksi ja reunoista sileäksi. Näin sade vesi valuu siitä nopeasti maahan.

Marjapensaiden ja hedelmäpuiden leikkaus

 

Herukkapensailla versot ovat parhaassa satoiässä alle kymmenvuotiaina. Helpointa niiden hoito on jos vanhoja versoja poistaa säännöllisesti. Pensaasta voi vuosittain poistaa kuolleiden ja vioittuneiden oksien lisäksi 3-5 vanhinta oksaa. Vanhat versot tunnistaa tummasta, sammaleisesta kuoresta ja haarojen runsaasta määrästä. Ne poistetaan voimasaksilla tyvestä jotta uusilla versoilla on tilaa kasvaa. Lisäksi poistetaan maanpintaan suuntaisesti kasvavat versot jotta pensaiden alustojen jyrsiminen ja rikkaruohojen kitkentä helpottuisi.

Omenapuiden leikkauksessa jokaisella puutarhurilla on oma kädenjälkensä. Tavoitteena on saada latvuksista mahdollisimman ilmavat jotta auringon valo pääsee myös puun keskiosiin. Hyvä apuväline leikkauksessa on pitkävartinen oksasaha jolla pääsee maasta käsin hankaliinkin paikkoihin.

Nuoren puun leikkauksessa oksien kasvusuuntaan voi vaikuttaa katsomalla hiukan tarkemmin puun silmuja. Kun oksat leikkaa latvuksesta ulospäin suuntautuneen silmun yläpuolelta uusi kasvu suuntautuu automaattisesti oikein.

Omenapuun kasvua voi leikkausten lisäksi säädellä painoilla jotka ripustetaan oksankärkiin alkukesästä. Sopivina painoina toimivat vaikka tukevat pyykkipojat joihin voi tarvittaessa ripustaa jotain painavampaa. Oksia voi myös taivuttaa naruilla jotka kiinnitetään maahan talttakoukuilla tai pitkillä ruuveilla. Painot ja narut poistetaan heinäkuussa kun oksat ovat puutuneet ja lähteneet kasvamaan haluttuun suuntaan. Myös kypsyvä sato tekee oman työnsä painollaan.

Sadonkorjuu on helppoa jos hedelmät ja marjat kypsyvät poimintakorkeudella. Viime vuosina onkin omenapuiden kasvuun pystytty vaikuttamaan valikoimalla myytäviin lajikkeisiin hidas- ja kääpiökasvuisia perusrunkoja. Kääpiöivien ja pilarikasvuisten lajikkeiden avulla voi pienenkin pihan omistaja nauttia valkoisesta kukkaloistosta ja punaposkisista hedelmistä.

Tiesitkö että puut leikataan lepotilassa? Asioita joita et ehkä tiennyt puiden hoidosta

 

Kaikkien puulajien kuolleet oksat voi poistaa mihin aikaan vuodesta hyvänsä, kunhan ne erottaa elävistä oksista. Kuollut verso ei vuoda! Myös kasvitautien vaivaamat ja murtuneet versot voi ja on syytäkin poistaa milloin tahansa.

Muut leikkaukset tehdään lehtipuille pääsääntöisesti silloin kun ne ovat lepotilassa eli lehdettömiä. Tällöin oksisto erottuu hyvin eikä puu ole kuluttanut turhaan voimiaan lehtien avaamiseen. Työ tehdään useimmiten kevättalvella suojasäällä. Kovalla pakkasella ei leikata sillä jäätynyt puu halkeaa helposti! Etelä-Suomessa on tartuttava oksasaksiin viimeistään maalis–huhtikuussa.

 

Mahlaa vuotavat puulajit

Puita joilla on keväällä voimakas mahlavuoto käsitellään erityisen varovaisesti. Vain ohuita enintään sormenpaksuisia oksia voi leikata melko huoletta ja jopa mahlavuodon aikana.

Vaahterat, hevoskastanjat, jalopähkinät, kirsikat ja luumut leikataan joko loppukesällä tai varhain kevättalvella ennen mahlavuodon alkamista. Koivujen mahlavuoto alkaa jo helmikuussa joten ne leikataan kevättalven sijasta vasta heinä–elokuussa ja silloinkin säästeliäästi.

 

Oksien leikkaustapa

Leikkaus ulottuu terveeseen puuhun saakka. Ohuet oksat poistetaan oksasaksilla elävän, ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta. Oksa tulisi poistaa ennen kuin se on tyvestä yli 5 cm paksu jotta haava jää pieneksi.

Paksut oksat sahataan lopullista leikkauskohtaa kauempaa ensin alapuolelta ja sitten yläpuolelta. Näin oksa ei repeä rungosta asti. Oksan tyvessä oleva paksu kaulus säästetään koska siinä on runsaasti lahottajasieniltä suojaavia aineita. Jos verso leikataan aivan rungonmyötäisesti oksakaulus poistuu ja haavapinnasta tulee turhan suuri. Toisaalta liian pitkä oksatappi estää leikkaushaavan kasvamisen umpeen. Haavan pitäisi umpeutua 4–5 vuodessa jolloin puun runkoon tuskin pääsee kehittymään lahovauriota.

 

Puiden istutusleikkaus

Sekä syksyllä että kesällä istutetuille puille tehdään istutusleikkaus keväällä. Myös runsaasti mahlaa vuotavat puut saa istutusleikata keväällä sillä poistettavat oksat ovat vielä ohuita. Latvus muotoillaan mahdollisimman varhain jotta leikkaushaavat jäävät pieniksi ja paranevat nopeasti.

Taimesta poistetaan mahdolliset kilpalatvat sekä latvuksen sisään kasvavat, toisiaan hankaavat ja vaurioituneet oksat. Liian tiheässä olevia versoja harvennetaan poistamalla hennompi tai huonommin sijaitseva. Oksien olisi syytä sijaita tasaisesti eri puolilla runkoa ja riittävän kaukana toisistaan. Laajakulmaisia oksia suositaan runkoon nähden terävässä kulmassa kasvavien asemesta. Poikkeus ovat pylväsmäiset puut joilla teräväkulmaiset lähes pystysuorat oksat ovat toivottavia.

 

Puiden hoitoleikkaukset

Nuori ja vanha puu leikataan istutuksen jälkeisinä vuosina samalla periaatteella ja tarkoitus on säilyttää puun luonnollinen kasvutapa. Poistettavat oksat katkaistaan jättämättä pitkiä tappeja ja toisaalta oksakaulus säästetään. Ajoissa tehdyt leikkaukset estävät teräväkulmaisten oksanhaarojen repeämisen ja hankaavien oksien aiheuttaman kuoren rikkoutumisen sekä lahottajasienten iskeytymisen isoihin haavapintoihin.

Aivan kuten istutettaessa puusta poistetaan terävässä kulmassa kasvavia pystyjä oksia jotka repeävät herkästi poikkeuksena pilaripuut. Liian tiheästä oksistosta harvennetaan ohuimpia ja teräväkulmaisimpia versoja. Liian pitkä oksa typistetään sopivaan suuntaan kasvavan terveen silmun tai oksanhaaran yläpuolelta. Latvuksen alla liikkumista haittaavat oksat sahataan pois.

Ristikkäin kasvavista tai toisiaan hankaavista oksista heikompi poistetaan samoin latvuksen sisään suuntautuvat ja puun muotoon sopimattomat oksat. Vaurioituneet ja kuolleet osat voi poistaa milloin tahansa. Joillakin lajeilla on taipumus kasvattaa rungosta niin sanottuja vesiversoja.

Vesiversot sekä ruohonleikkuuta haittaavat juurivesat poistetaan aina.

 

Puun madaltaminen

Liian korkean puun latvusta joudutaan toisinaan madaltamaan. Oksat leikataan ylös- ja ulospäin suuntautuvan haaran yläpuolelta jolloin luonnollinen kasvutapa säilyy parhaiten. Jos puu uhkaa kasvaa jatkuvasti liian isoksi on yleensä parempi poistaa kyseinen puu ja istuttaa sen tilalle jokin matalana pysyvä kasvilaji.

Täysin väärä madallustapa on leikata päärunko poikki ja lyhentää sivulle kasvavia oksia sattumanvaraisesti. Myös puiden tapiksi leikkaamista vältetään sillä luontainen kasvutapa ei palaudu helposti ennalleen. Pajut, salavat ja poppelit leikattiin aikoinaan tyngiksi jotta niistä saatiin ainesta korien punontaan. Nopeasti kasvavia vesiversoja on syötetty myös karjalle. Mikäli jostain syystä päätyy tällaiseen leikkaukseen rungosta kasvaa runsaasti vesiversoja joita täytyy harventaa kesällä.

 

Riippaoksaisen puun punaisella merkityt oksat sekä tyvestä ja rungosta kasvavat vesat poistetaan. Läheltä runkoa suoraan alaspäin riippuvat oksat ovat epätoivottuja. Vahva oksa typistetään sopivasti sijaitsevan silmun yläpuolelta. Latvuksesta kehittyy vuosien mittaan sateenvarjomainen jolloin pitkillä oksilla on parhaiten tilaa kasvaa.

Yleisimpiä riippaoksaisia puita ovat rautatienomenapuu, kyynelkoivu ja seuraavien puiden ’Pendula’-nimiset lajikkeet: riipparaita, riippapihlaja, riippasaarni ja riippajalava. Riippa-, sulka- ja walkerinhernepensas ovat kokonsakin perusteella oikeasti pensaita, mutta kasvutapa ja leikkaus muistuttaa täysin riippapuita. Nuokkuvaoksaiset puut koostuvat perusrungosta jonka päähän on vartettu rennot jalo-oksat.

Riippapuun tyvestä ja perusrungosta kasvavat versot poistetaan jättämättä tynkiä. Latvuksesta tehdään leveän sateenvarjomainen. Siitä poistetaan tai lyhennetään kohtisuoraan alaspäin kasvavat versot. Typistys tehdään verson yläpinnalla olevan silmun takaa. Lyhennetyn oksan uloin silmu kehittyy yleensä uudeksi versoksi. Aivan lähellä runkoa riippuvat oksat kannattaa poistaa kokonaan.

Erityisen kapealatvaisia eli pilarimaisia tai pylväsmäisiä puita tarvitsee leikata yleensä hyvin vähän jos lainkaan. Muutoin pylväsmäisiä lajeja leikataan samoin kuin muitakin puita, paitsi että laajan oksakulman asemesta suositaan terävää oksakulmaa. Pilarilajikkeiden tunnusomainen muoto johtuukin pystyistä oksista. Yleisimpiä kapealatvaisia lehtipuita ovat pylväshaapa, pilaritervaleppä, pylväs- ja taatanpihlaja sekä kartiotammi.

 

 

Vinkkejä vesikasvien valintaan

 

Hankittuasi vesikasvin istuta se isompaan astiaan ennen altaaseen laittoa. Istutuskoreja löytyy eri kokoja ja kasvualustan tulisi olla savipitoista. Myynnissä on valmiita kasvualustaseoksia joissa on lannoitteet valmiina.

Lumpeet myydään yleensä lyhytvartisina ja ne kannattaakin ensin laittaa matalaan veteen niin että lehdet ylettyvät pinnalle ja varsien kasvettua se siirretään pikkuhiljaa oikeaan syvyyteen. Lumpeet eivät viihdy virtaavassa vedessä eikä lähellä suihkulähdettä.

Matalassa vedessä 0-20cm viihtyvät esimerkiksi vehkat, vihvilät ja sarat. Keltakurjenmiekat viihtyvät 30cm asti.

Lumpeet ja ulpukat vaativat syvemmän veden, 30-200cm.

 

Myymälöistä löytyy myös veden pinnalla kelluvia kasveja joiden juurien ei tarvitse ylettyä pohjaan asti. Esimerkiksi vesiaaloe, sahalehti ja vesihyasintti.