Puutarhan hoito

Viheralueiden hoitotyöt

Merjan Puutarha huolehtii puutarhasi hoidosta:

Viheralueiden hoito

Juuri valmistuneeseen uuteen puutarhaan voit tilata kasvukauden takuuhoidon, jolla takaat taimillesi parhaan mahdollisen kasvuunlähdön sekä taimitakuun. Teemme myös pidempiaikaisia hoitosopimuksia, jotka takaavat sinulle oikein ajoitetut ja ammattitaitoisesti tehdyt hoitotoimenpiteet.

Hoito on erityisen tärkeää vastatehdylle puutarhalle ja juuri istutetuille taimille. Jos välttämätön hoito laiminlyödään alkuvaiheessa, saattavat kasvit kuolla ja perustamiseen käytetyt rahat mennä hukkaan. Myöhemminkin puutarha kaipaa jatkuvaa kehityksen tarkkailua ja jotta puutarha pysyisi kunnossa vastaten sille asetettuja odotuksia, on hoitoa jatkettava säännöllisesti. Puutarhaa on syytä tarkkailla ellei sitten tavoitteena ole alun alkaenkin villiintynyt puutarha. Kasvien kehitystä seuratessa on helppo huomata jos jostain syystä jokin laji ei viihdykään, jolloin asiantilaan voidaan puuttua ajoissa eikä turhia menetyksiä tule kasvikuolemien kautta.

Laadukas suunnittelu ja toteutus sekä suunnitelmallinen hoito takaavat parhaat mahdolliset lähtökohdat pihaprojektisi onnistumiseen. Ammattilaisten toimesta suunniteltu ja toteutettu piha antaa nautintoa kaikille aistille vuoden jokaisena päivänä; ja  paranee kuin viini vanhetessaan.

Sakset käteen

Joka kevät törmää samaan pulmaan. Kun näkee yhdenkin ihmisen leikkaamassa pensasaitaansa, tulee tunne, että pitäisi itsekin tarttua sahaan ja saksiin.

Jokaiselta pihalta löytyy pensaita ja puita, joiden kasvuun ei muutamaan vuoteen ole kiinnittänyt juurikaan huomiota. Pitäisikö niiden oksia vähän typistää, tai peräti uusia ränsistyneet pensaat kokonaan? Kysymysten kirjo syntyy, kun mietitään, milloin leikkaamiseen tulisi ryhtyä ja miten se oikeastaan tapahtuu.

Eri kasvit on leikattava eri tavoin, poikkeavathan ne myös kasvutavoiltaan. Myös käyttötarkoitus vaikuttaa leikkaamisen toteuttamiseen. Joistain suuriksi kasvavista puistakin voi leikata pensasaidan, jos vaan jaksaa leikata ahkerasti. Ulkomailla puuvartisten kasvien leikkauksesta on kehittynyt jo taidetta. Puksipuut (talvenarka), taikinamarja ja tuijat ovat eläinhahmojen ja pilarien sekä spiraalien muotoiluun yleisemmin käytettyjä kasveja, joita voi parturoida säännöllisesti.

Milloin tarvitaan leikkausta?

Joka vuosileikkaamiseen ei ole tarvetta. Monia kasveja voi kasvattaa vuosikausia ilman kummempia leikkaustoimenpiteitä. Ei siis huolta, vaikka naapurin puolelta kuuluukin saksimista. Varsinkin puita leikataan usein turhaan. Aiheelliseksi leikkaus tulee, jos kasvi on kasvanut liian suureksi tai ikääntyminen on tehnyt siitä ruman. Leikkaus auttaa myös, jos halutaan suurempia satoja omenapuista. Kuolleiden ja lahojen oksien poisto on myös turvallisuustekijä.

Pihapuun oksa on altis repeämiselle, jos se kasvaa jyrkässä kulmassa runkoon nähden. Hauraita liitoskohtia syntyy myös, kun päärunko on vioittumisen seurauksena haarautunut kahdeksi tai useammaksi. Repeämisen voi estää tukemalla oksat latvuksesta toisiinsa. Jos suurien puiden kuntoarvioinnit ja sidonnat tuottavat päänvaivaa, kysy neuvoa puunhoidon asiantuntijalta, arbonistilta. Usein repeämä on hyvä ennakoida, sillä myrskyn repimä oksa voi tuhota puuta pitkältä matkalta. Siksi joissain tapauksessa repeämiselle altis oksa on hyvä poistaa kokonaan.

Pensaita sen sijaan voi ja kannattaakin leikata muutaman vuoden välein. Niiden oksat harventuvat nopeasti, jolloin erityisesti kukkivien lajien kauneus kärsii. Leikkaus auttaa myös pitämään pensaat terveenä. Angervoja, kuusamia ja jasmikkeja voi leikata samoin kuin pihan marjovia herukkapensaita. Pensaissa riittää elinvoimaisia versoja joka vuosi, kun vanhimmat oksat poistaa säännöllisesti.

Melkein kaikkia kasveja voi leikata keväällä ennen lehtien puhkeamista. Hyvä leikkauspäivä on suojasäällä kevättalvella. Tällöin pakkaset ovat takana päin eikä leikkaushaavojen kautta leviä pakkasvaurioita. Kun leikkaus tehdään ennen nestevirtausten käynnistymistä ja lehtien puhkeamista, puu säilyy mahdollisen elinvoimaisena. Poikkeuksena ovat kuitenkin runsaasti mahlaa vuotavat puut, kuten luumut, kirsikat, vaahterat ja koivut sekä hevoskastanjat. Ne leikataan vasta elo-syyskuussa.

Alasleikkaus muuttaa risukasasta kaunottaren

Monet pihan pensaista sietävät ajoittain voimakastakin leikkausta. Vanhan pensaan tai kaljuuntuneen aidan voi usein nuorentaa alasleikkauksella. Tällöin kaikki pensaan versot leikataan 10-15 cm korkeudelta. Parhaiten työ onnistuu moottorisahalla tai pitkävartisilla voimasaksilla. Ruusun piikkiset oksat voivat raapia, joten kädet kannattaa suojata tukevilla, myös ranteen suojaavilla työhanskoilla.

Alasleikkauksen jälkeen on helppo kuohkeuttaa pensaan kasvualustaa ja sekoittaa siihen uutta, lannoitettua multaa. Jo samana kesänä puhkeaa joukko uusia versoja. Kun ensimmäisenä kesänä jaksaa kitkeä rikkakasvit, ei niistä ole sen jälkeen enää harmia.

Pensaita leikatessa kannattaa kuitenkin muistaa, että monet niistä kukkivat vasta toisen vuoden versoilla. Alasleikattuina tällaiset kasvit siis kukkivat vasta aikaisintaan seuraavana kesänä. Kukinta menetetään myös, jos pensaita leikataan väärin typistämällä oksien kärkiä. Esimerkiksi useimmilla pensasruusuilla, angervoilla ja tuoksuvatukoilla kukka-aiheet kehittyvät jo syksyllä versojen kärkiin, eikä keväällä kehity uusia kukkasilmuja. Oksat kannattaa poistaa aina tyveä myöten. Latvuksia korkeintaan siistitään kevyesti sieltä täältä, ellei kyseessä ole muotoon kasvatettu pensasaita.

Ratkaisu kukkivien pensaiden nuorentamiseen on pensaan leikkaaminen 2-3 vuoden kuluessa. Kun pensaan leikkaa kolmessa osassa siihen jää runsaasti kukkivia oksia ja kolmantena vuonna uudetkin versot ovat ehtineet kehittyä kukkiviksi.

Hyvää kateainesta pensaiden alustoille ja metsäisille pihapoluille saa hakettamalla alasleikkauksesta syntyneet oksat ja risut. Monet kaupungit vuokraavat oksasilppureita, mutta piikkiset ja vähän järeämmät oksat on syytä viedä kaatopaikalle.

Siistit leikkaushaavat parantuvat nopeimmin

Leikatessa kunnioitetaan puun luonnollista kasvutapaa. Suuria oksia poistetaan kerralla vain muutama. Pahin mahdollinen tapa on typistää isot oksat joka puolelta. Hallitsematon leikkaus altistaa puun tuholaisille ja lahottajasienille sekä pilaa sen kasvumuodon. Puusta kasvaa herkästi luutamainen, jolloin virheen korjaaminen vaatii aikaa ja taitoa. Esimerkiksi omenapuilla on tapana runsaan leikkauksen seurauksena tuottaa paljon piiskamaisia vesiveroja, jotka eivät tuota satoa vuosiin.

Leikkausjälkeen on kiinnitettävä huomiota etenkin, kun leikataan isoja oksia. Oksat sahataan ensin kauempaa ja jäljelle jäänyt tappi sahataan pois niin, että oksan tyvellä oleva paksunnos jää jäljelle. Näin sahattuna oksa ei pääse tippuessaan repäisemään mukanaan kaarnaa. Runkoon jätetyt tapit kuivuvat paikallaan ja hidastavat haavapinnan paranemista.

Jos oksat sahataan täysin rungon tasoon, tulisi leikkaushaavasta tarpeettoman suuri. Oksakauluksessa sijaitsee myös puun omat haavan parantumista edesauttavat aineet. Paksuuskasvun myötä oksan jälki jää puun sisään.

Haavat neuvottiin ennen käsittelemään haavanhoitoaineella, mutta nykyisin on opittu, että paras hoito on antaa puun itse parantaa haavansa. Parantumista voi edesauttaa muotoilemalla haavapinnan terävällä puukolla kaltevaksi ja reunoista sileäksi. Näin sade vesi valuu siitä nopeasti maahan.

Marjapensaiden ja hedelmäpuiden leikkaus

Herukkapensailla versot ovat parhaassa satoiässä alle kymmenvuotiaina. Helpointa niiden hoito on, jos vanhoja versoja poistaa säännöllisesti. Pensaasta voi vuosittain poistaa kuolleiden ja vioittuneiden oksien lisäksi 3-5 vanhinta oksaa. Vanhat versot tunnistaa tummasta, sammaleisesta kuoresta ja haarojen runsaasta määrästä. Ne poistetaan voimasaksilla tyvestä, jotta uusilla versoilla on tilaa kasvaa. Lisäksi poistetaan maanpinnan suuntaisesti kasvavat versot, jotta pensaiden alustojen jyrsiminen ja rikkaruohojen kitkentä helpottuisi.

Omenapuidenleikkauksessa jokaisella tarhurilla on oma kädenjälkensä. Tavoitteena on saada latvuksesta mahdollisimman ilmavat, jotta auringon valo pääsee myös puun keskiosiin. Hyvä apuväline leikkauksessa on pitkävartinen oksasaha, jolla pääsee maasta käsin hankaliinkin paikkoihin. Nuoren puun leikkauksessa oksien kasvusuuntaan voi vaikuttaa katsomalla hiukan tarkemmin puun silmuja. Kun oksat leikkaa latvuksesta ulospäin suuntautuneen silmun yläpuolelta, uusi kasvu suuntautuu automaattisesti oikein.

Omenapuun kasvua voi leikkausten lisäksi säädellä painoilla, jotka ripustetaan oksankärkiin alkukesästä. Sopivina painoina toimivat vaikka tukevat pyykkipojat, joihin voi tarvittaessa ripustaa jotain painavampaa. Oksia voi myös taivuttaa naruilla, jotka kiinnitetään maahan talttakoukuilla tai pitkillä ruuveilla. Painot ja narut poistetaan heinäkuussa, kun oksat ovat puutuneet ja lähteneet kasvamaan haluttuun suuntaan. Myös kypsyvä sato tekee oman työnsä painollaan.

Sadonkorjuu on helppoa, jos hedelmät ja marjat kypsyvät poimintakorkeudella. Viime vuosian onkin omenapuiden kasvuun pystytty vaikuttamaan valikoimalla myytäviin lajikkeisiin hidas- ja kääpiökasvuisia perusrunkoja. Tämä helpottaa leikkaustyötä entisestään. Kääpiöivien ja pilarikasvuisten lajikkeiden avulla voi pienenkin pihan omistaja nauttia valkoisesta kukka loistosta ja punaposkisista hedelmistä.

Jos oma ammattitaitosi ei riitä kasvien tunnistamiseen ja sitä kautta oikean leikkaustavan valintaan tai aikasi riitä leikkaustyöhön, kutsu paikalle osaavat puutarhurimme. Hoidamme työn puolestasi tai annamme konsultointiapua niin, että jatkossa osaat tehdä hoitotyöt itse.

Omenapuun leikkaaminen

Jättikuva

Omenapuun leikkaamisen tavoitteena on saada tasapainoinen ja riittävän harva latvus, vaakasuunnassa kasvavat oksat, etteivät ne repeytyisi omenien painosta, sekä helppo poimittavuus eli latvusta ei saa päästää karkaamaan liian korkeaksi.

Istutusleikkaus

Istutusleikkaus tehdään keväällä (myös kesällä ja syksyllä istutetuille puille): latvaversoa lyhennetään reilusti sopivan silmun yläpuolelta ja mahdollinen kilpalatva poistetaan. Sivuoksia lyhennetään noin kolmasosa.

Omenapuiden leikkaus

Perusperiaattena voidaan pitää että puusta poistetaan vuosittain saman verran versoja ja oksia kuin sen edellisen vuoden kasvu on ollut. Näin puu pysyy vuodesta toiseen suunnilleen samankokoisena, ja toistuvilla leikkauksilla se uusiutuu jatkuvasti.

Omenapuiden hoitoleikkaus kannattaa tehdä keväisin maalis-huhtikuussa. Mahdollinen kilpalatva poistetaan ja tiheässä kasvavat ja latvuksen sisällä kasvavat haarat poistetaan valoisuuden lisäämiseksi. Latvuksen tulee olla niin harva että "lippalakki lentää siitä läpi".

Kaikki pystykasvuiset ja lähelle runkoa kasvaneet versot poistetaan kokonaan. Myös sairaat ja revenneet oksat poistetaan. Puun ikääntyessä myös kovin pitkäksi ulos kasvaneita runko-oksia lyhennetään. Oksa leikataan tällöin aina jonkun oksahaaran takaa. Tappeja ei saa jättää. Runko-oksan typistäminen kiihdyttää voimakkaasti versonkasvua, ja siten vanhaankin runko-oksaan saadaan uusia elinvoimaisia haaroja.

Etenkin taivutettuihin oksiin kasvaa usein pystyversoja eli ns. vesiversoja. Pisimmät poistetaan kokonaan. Muut voidaan kannusleikata tai tarpeen mukaan poistaa kokonaan.

Jos halutaan lisää satoa tuottavia kannuksia, voidaan huonompia, pystykasvuisia versoja kannusleikata.

Lisäksi heinäkuussa voidaan poistaa vesiversoja (kasvavat kohtisuoraan oksasta ylös) ja lyhentää hyvin pitkää vuosikasvua. Riittävä yhden kesän kasvu on noin 30 cm. Kesäleikkauksen tarkoitus on myös versokasvun hillitseminen. Varsinkin jos joudut poistamaan vahvoja versoja, jotka kasvavat latvassa suoraan ylöspäin.